Tilinpäätöksen hankalimmat kysymykset ratkeavat harvoin pelkällä kirjanpitoaineistolla. Se, saadaanko vanha myyntisaaminen vielä perittyä tai löytyykö varaston tavaralle ostajaa, tiedetään myynnissä ja varastossa, ei tilitoimistossa. Siksi kirjanpitäjän kanssa kannattaa varata aikaa muutamalle kysymykselle jo ennen vuodenvaihdetta.
Kun tilikausi päättyy joulukuussa, selvittely on hyvä aloittaa syksyllä. Tilinpäätöstä ei tietenkään tehdä etukäteen, mutta syksyllä ehtii vielä hankkia ne tiedot, joita kirjanpidosta ei löydy: myynniltä, varastosta, rahoittajalta tai omistajilta itseltään.
Alla oleva lista on kirjoitettu pienille osakeyhtiöille, jotka laativat tilinpäätöksensä kirjanpitolain sekä pien- ja mikroyritysasetuksen mukaan. Lista ei kata kaikkea, mutta nämä seitsemän asiaa nousevat esiin lähes jokaisessa tilinpäätöksessä, oli yhtiöllä tilintarkastaja tai ei.
1. Kuuluvatko tuotot ja kulut oikealle tilikaudelle?
Tilinpäätöksessä ratkaisee suoriteperuste: tulo kirjataan, kun suorite on luovutettu asiakkaalle, ja meno, kun tuotannontekijä on vastaanotettu (kirjanpitolain 2 luvun 3 §). Laskun päiväyksellä tai maksupäivällä ei siis ole ratkaisevaa merkitystä. Joulukuussa asiakkaalle luovutettu palvelu on päättyvän tilikauden tuottoa, vaikka lasku lähtisi vasta tammikuussa. Etukäteen laskutettu palvelu ei vastaavasti muutu tämän vuoden tuotoksi pelkän laskutuksen perusteella. Vähäisiä eriä ei tarvitse oikaista suoriteperusteen mukaisiksi, ellei niiden yhteisvaikutus ole olennainen (3 luvun 4 §), mutta se, mikä on vähäistä, kannattaa linjata kirjanpitäjän kanssa etukäteen.
Käy kirjanpitäjän kanssa läpi etenkin vuodenvaihteen toimitukset, laskuttamattomat työt, saadut ennakkomaksut ja sopimusmaksut, jotka kohdistuvat usealle kuukaudelle. Henkilöstökuluista tarkistuslistalle kuuluvat ainakin lomapalkkojen jaksotus ja mahdolliset tulospalkkiot.
Keskeneräisten töiden tilannetta kirjanpitäjä ei voi tietää ilman apua. Pyydä myynniltä tai työnjohdolta lyhyt selvitys siitä, mitä asiakkaalle on jo luovutettu, mitä on tekemättä ja mitä sopimuksessa on sovittu, koska laskutuslista ei kerro, onko työ tehty.
2. Onko varaston arvo perusteltavissa?
Varasto merkitään taseeseen hankintamenoon. Jos tavaran todennäköinen hankintameno tai luovutushinta on tilikauden päättyessä hankintamenoa pienempi, erotus on kirjattava kuluksi (kirjanpitolain 5 luvun 6 §). Se, että tavara on hyllyssä, ei vielä perustele sen tasearvoa.
Pyydä varastosta jo syksyllä luettelo hitaasti liikkuvista, vaurioituneista ja vanhentuneista tuotteista ja selvitä, mitä niille aiotaan tehdä. Alennusmyynti, palautus toimittajalle ja romutus johtavat eri arvostukseen. Säilytä arvostuksen tueksi toteutuneet myyntihinnat, tarjoukset tai muu selvitys, josta hinta-arvio on johdettu.
Sovi samalla inventoinnin käytännöistä: kuka laskee, kuka selvittää erot varastokirjanpitoon ja miten vuodenvaihteen tavaraliikenne otetaan huomioon. Muista myös ulkopuolisissa varastoissa oleva tavara sekä omissa tiloissa säilytettävä muiden omistama tavara. Jos yhtiöllä on tilintarkastaja, inventoinnin ajankohta kannattaa sopia hänen kanssaan ennen laskentapäivän lukitsemista. Tilintarkastaja on lähtökohtaisesti läsnä inventoinnissa, kun varasto on olennainen erä.
3. Mitkä myyntisaamiset saadaan todella perittyä?
Ota myyntisaamisista ikäjakauma ja käy vanhimmat laskut läpi yksitellen. Selvitä, johtuuko viive unohduksesta, laskua koskevasta riidasta vai asiakkaan maksuvaikeuksista, ja tarkista, onko sovittua maksusuunnitelmaa noudatettu.
Saaminen saa olla taseessa enintään todennäköisen arvonsa suuruisena (kirjanpitolain 5 luvun 2 §). Kirjanpitolautakunta vahvisti huhtikuussa 2026 antamassaan lausunnossa KILA 2135/2026, ettei perintä ole alaskirjauksen edellytys. Perintätoimet voivat tarkentaa arviota saamisen arvosta, mutta alaskirjaus tehdään arvion perusteella riippumatta siitä, onko saaminen siirretty perintään. Lautakunnan linja on ollut sama vuodesta 2008: jos maksun saamatta jääminen on vähintään yhtä todennäköistä kuin että se saadaan, erä kirjataan kuluksi, ja kirjauksen perusteeksi laaditaan sisäinen tosite, josta syy käy ilmi.
Pelkkä myöhästyminen ei toisaalta tee saamisesta luottotappiota. Ratkaisu on arvio siitä, saadaanko maksu, ja arvion perusteet kannattaa kirjata talteen. ”Asiakas maksaa myöhemmin” on heikko selvitys, ellei sen tueksi ole esimerkiksi toteutuneita maksueriä tai muuta tietoa asiakkaan tilanteesta. Verotuksessa vähennyskelpoisuus arvioidaan erikseen, eikä lautakunta ottanut siihen kantaa.
4. Ovatko lähipiirin kanssa tehdyt liiketoimet selvillä?
Kokoa yhteen omistajiin, johtoon ja konserniyhtiöihin liittyvät merkittävät liiketoimet: lainat, vuokrat, hallintopalveluveloitukset ja omaisuuden kaupat. Kysy jokaisesta samat asiat. Mitä on ostettu tai myyty, miksi järjestely on tehty ja mihin hinta perustuu? Vertaa laskutusta voimassa olevaan sopimukseen. Jos ehtoja on muutettu matkan varrella, huolehdi siitä, että muutoksetkin löytyvät asiakirjoista.
Liitetietovelvollisuus arvioidaan erikseen. Pien- ja mikroyritysasetuksen mukaan intressitahojen kanssa tehdyistä liiketoimista on annettava tiedot, jos ne ovat olennaisia eikä niitä ole toteutettu tavanomaisin kaupallisin ehdoin. Tavanomaisin ehdoin tehdyistä toimista ilmoitetaan osapuolet ja arvot, jos tiedot ovat tarpeen oikean ja riittävän kuvan antamiseksi (asetuksen 3 luvun 10 §). Asetuksen intressitahoja ovat määräysvalta- tai osakkuusyrityssuhteessa olevat oikeushenkilöt sekä toimitusjohtaja, hallituksen jäsenet ja varajäsenet sekä vastaaviin toimielimiin kuuluvat henkilöt. Osakeyhtiölain lähipiirikäsite on laajempi ja kattaa esimerkiksi määräysvaltaa käyttävän omistajan, vaikka tämä ei istuisi hallituksessa, ja tilintarkastaja tarkastelee lähipiiriä joka tapauksessa asetuksen määritelmää laajemmin. Toimitusjohtajalle ja hallituksen jäsenille myönnetyistä lainoista on lisäksi omat liitetietovaatimuksensa (3 luvun 9 §).
Toimita kirjanpitäjälle tapahtumista koottu selvitys. Osapuolten suhteita ei pidä jättää hänen pääteltäväkseen pääkirjan nimistä.
5. Vastaavatko lainasaldot sopimuksia?
Pyydä lainoista ajantasaiset saldot ja maksuaikataulut, vertaa niitä kirjanpitoon ja selvitä erot. Tarkista samalla korot, lyhennysvapaat, vakuudet ja tilikauden aikana sovitut muutokset.
Lainan alkuperäinen pituus ei ratkaise, miten jäljellä oleva velka esitetään taseessa. Se osa velasta, joka erääntyy vuoden kuluessa tilinpäätöspäivästä, on lyhytaikaista velkaa (kirjanpitolain 4 luvun 7 §). Sama jako koskee yhtiön saamisia.
Omistajalta saatu laina dokumentoidaan yhtä huolellisesti kuin pankkilaina. Tee siitä kirjallinen velkakirja, josta näkyvät määrä, korko ja takaisinmaksuehdot. Jos yhtiö on puolestaan lainannut rahaa omistajalle tai toiselle yhtiölle, tarkista, onko lainaa lyhennetty sovitusti ja mikä saamisen arvo on.
Jos rahoitussopimus sisältää esimerkiksi omavaraisuusastetta tai tulosta koskevia ehtoja (kovenantteja), laske niiden täyttyminen ajoissa. Rahoittajan kanssa on helpompi keskustella oman laskelman pohjalta kuin selittää viime hetkellä havaittua poikkeamaa.
6. Riittääkö oma pääoma – ja riittävätkö rahat?
Pyydä kirjanpitäjältä arvio tilikauden tuloksesta ja oman pääoman määrästä. Jos oma pääoma on niukka, laske, mitä saamisten tai varaston arvonalennukset ja vielä kirjaamattomat kulut tekisivät sille. Alustavan tuloslaskelman viimeinen rivi ei riitä tarkastelun pohjaksi.
Oman pääoman seuranta on hallituksen tehtävä ympäri vuoden. Jos hallitus havaitsee, että oma pääoma on negatiivinen, osakepääoman menettämisestä on tehtävä rekisteri-ilmoitus viipymättä (osakeyhtiölain 20 luvun 23 §, PRH:n ohje). Asiaa ei voi jättää odottamaan tilinpäätöksen valmistumista. Ilmoitus tehdään YTJ-palvelussa ja maksaa tällä hetkellä 55 euroa. Merkinnän saa pois erillisellä ilmoituksella, johon liitetään tase, jonka mukaan oma pääoma on jälleen yli puolet osakepääomasta; jos osakepääoma on nolla, riittää positiivinen oma pääoma. Jos yhtiöllä on velvollisuus valita tilintarkastaja, taseen ja oman pääoman lisäyksistä esitettävän muun selvityksen on oltava tilintarkastettuja.
Laskelmassa noudatetaan osakeyhtiölain erityissääntöjä, joten se ei aina vastaa taseen oman pääoman summaa. Osakeyhtiölain mukainen pääomalaina luetaan laskelmassa omaan pääomaan, samoin poistoero ja vapaaehtoiset varaukset, joista on annettava perusteltu selvitys liitetiedoissa. Tavallinen takaisinmaksettava omistajalaina ei sen sijaan korjaa tilannetta: yhtiö saa rahaa, mutta sille syntyy samansuuruinen velka. Jos omistaja haluaa vahvistaa yhtiötä, pääomalaina auttaa tässä laskelmassa mutta on taseessa oman pääoman ja velan välissä, kun taas sijoitus sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon vahvistaa myös taseen omaa pääomaa. Pääomalainaan liittyy myös kirjanpitolain 5 luvun 5 c §:n ehdot. Vaihtoehdot ja niiden ehdot kannattaa käydä läpi neuvonantajan kanssa ennen vuodenvaihdetta.
Laadi oman pääoman tarkastelun rinnalle kassavirtaennuste, josta näkyy, milloin asiakkaiden maksut tulevat ja milloin palkat, verot, ostolaskut ja lainanlyhennykset erääntyvät. Etsi kuukaudet, joina menot erääntyvät ennen tuloja, ja sovi mahdollisesta lisärahoituksesta ajoissa.
7. Löytyvätkö lukujen taustalta tarvittavat asiakirjat?
Kokoa sopimukset, saldovahvistukset, inventointiaineisto, laskelmat ja päätökset niin, että muukin kuin niiden laatija löytää ne. Tarkista tase-erittelyistä etenkin saldot, jotka ovat säilyneet vuodesta toiseen muuttumattomina: mistä ne muodostuvat ja miksi ne ovat yhä taseessa?
Jokaisen kirjauksen on perustuttava tositteeseen, joka todentaa liiketapahtuman (kirjanpitolain 2 luvun 5 §). Sama koskee liitetietoja: liitetiedon on perustuttava sen sisällön todentavaan tositteeseen, jollei peruste muuten ole ilmeinen (2 luvun 5 b §). Arvionvaraisista ratkaisuista, kuten saamisten alaskirjauksista ja varaston arvonalennuksista, kannattaa kirjoittaa lyhyt perustelu, josta näkyy, mitä tietoja oli käytettävissä ja miksi arvio päätyi siihen, mihin päätyi.
Sovi myös, kuka huolehtii allekirjoituksista, yhtiökokousasiakirjoista ja tilinpäätöksen rekisteröinnistä. Osakeyhtiön on ilmoitettava tilinpäätös kaupparekisteriin kahdeksan kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. PRH muistutti heinäkuussa 2026, että myöhästymisestä määrätään maksu: 150 euroa enintään 2 kuukauden, 300 euroa 2–4 kuukauden ja 600 euroa yli 4 kuukauden myöhästymisestä tai ilmoittamatta jättämisestä. Jos tilinpäätös myöhästyy kahdelta tai useammalta peräkkäiseltä tilikaudelta, maksu on kaksinkertainen (PRH:n tiedote 27.7.2026). Useimmat yhtiöt ilmoittavat tilinpäätöksen veroilmoituksen mukana. Se välittyy kaupparekisteriin vain, jos liite on tehty täsmälleen Verohallinnon ohjeen mukaan, joten tarkista rekisteröityminen PRH:n lähettämästä kaupparekisteriotteesta tai Virre-palvelusta.
Aloita niistä saldoista, joita et pysty selittämään
Kaikkea ei tarvitse ratkaista yhdessä palaverissa. Ota viimeisin tase, merkitse erät, joiden sisältöä tai arvoa et osaa selittää, ja sovi kirjanpitäjän kanssa, kuka hankkii puuttuvat tiedot ja mihin mennessä.
Jos jokin kysymys vaikuttaa merkittävästi tulokseen, omaan pääomaan tai liitetietoihin, ota se puheeksi tilintarkastajan kanssa jo nyt. Kysymyksen esittäminen syksyllä on helpompaa kuin ratkaisun selittäminen keväällä, kun tilinpäätös on jo allekirjoitettavana.
Tarvitsetko tilintarkastajan tai haluatko keskustella tulevan tilinpäätöksen valmistelusta? Ota yhteyttä, niin käydään yrityksesi tilanne läpi.